Uskomisesta

Mihin uskoa ja miksi? Tarvitseeko uskoa mihinkään? 

Joka päivä minun tulee uskoa siihen, että kannattaa nousta ylös vuoteesta ja ryhtyä päivän töihin ja puuhiin. Joka päivä minun tulee uskoa itseeni, ja siihen että selviän ja pärjään taas yhden päivän eteenpäin elämässäni. Joka päivä minun tulee uskoa, että elämälläni on merkitystä, koska olen olemassa. 

Minun tulee uskoa myös muihin ihmisiin, että heillä on hyvä tahto minua kohtaan, ja ettei kukaan halua minulle mitään pahaa. Joka päivä tarvitsen uskoa.

Minun ei välttämättä tarvitse uskoa "Korkeampaan voimaan", henkiolentoihin eikä edes siis Jumalaan. Jumala jos on, ei tarvitse minun uskoani, vaan minä itse. 

Raamattu toki sanoo Jaakobin kirjeessä 4:5, että Jumala kateuteen asti halajaa sitä henkeä, jonka on pannut meihin asumaan. Tästä syystä voi ajatella, että Jumala jos on, tekee kaikkensa, että ihminen olisi yhteydessä häneen eli Luojaansa, joka on antanut ihmiselle elämän hengen. Mutta niin tai näin Jumala jos on, uskoo sinuun, vaikka sinä et pystyisi uskomaan häneen. Luoja on aina enemmän kuin luotunsa. 

Kenenkään ei tarvitse uskoa ihan mitä vain, vaan voimme itse määritellä sen mitä uskomme ja miksi. Meillä kaikilla on uskonnon ja ajatuksen vapaus. Me saamme epäillä, saamme pohtia ja saamme kyseenalaistaa. Uskonto ja usko voivat olla voimavarana silloin kun pitäydytään siinä mikä on henkisesti ja siis hengellisesti rakentavaa, eikä riko ihmistä. Mutta on todettava, että eivät kaikki ihmiset usko tai heillä ei ole kykyä uskoa eivätkä he koe tarvitsevansa uskoa. Joillakin vain on uskonnollisuuteen taipuvaiset aivot ja toisilla ei. Kaikki eivät näe tarvetta hengellisyydelle omassa elämässään. Sinä päätät miten elämäsi elät uskoen tai ilman.