Tyytymättömyydestä

Mikä meitä onnellisinta kansaa oikein vaivaa? Osaammeko olla tyytyväisiä omaan elämäämme? Itse huomaan, että aina en, vaikka välillä kiitän siitä mitä kaikkea on, ja kuinka asiat kaikesta huolimatta ovat perustavanlaatuisesti hyvin kuitenkin, vaikka mieli olisikin sellainen, että kaipaisi ei välttämättä fyysisesti, konkreettisesti jotain vieläkin parempaa, vaan ehkä sosiaalisesti ja ajatuksen tasolla on jonkunlaista kaipuuta paremmasta. Silti kuitenkin on niin, että kaikki on hyvin ilman jatkuvaa viestien ja kommunikaation tulvaa. Mikään hätä ei ole sosiaalisestikaan mihinkään suuntaan.

Osaako nykyihminen kännyköineen ja tietokoneineen olla ilman niitä, ja edes hetken yksin? Tarvitaanko jatkuvaa ärsyketulvaa? Eihän se ole edes normaalia riippua laitteissa kiinni, ja etsiä jatkuvasti sitä kautta mielihyvää. 

Ota aikaa itsellesi olla hiljaa, rauhoittaa mieli, ja keho ärsykketulvista. Hyväksy hetken yksinäisyys, ja ylenmääräinen ärsykkeiden vaikutteen puutos. 

Ennen muinoin olivat lankapuhelimet ja radio. Ei edes TV:tä saatikka tietokoneita. On vapauttavaa kuunnella vain pelkkää hiljaisuutta; kellon tikitystä ja patterien kohinaa. On vapauttavaa vain pysähtyä hetkeen. Olla kaipaamatta mitään, ja olla tyytyväinen.